Viimeisestä kirjoituksesta on jo vierähtänyt aikaa! hmmm mitähän tänne nyt kirjottaisi. Aivan! Piksulovesharry löysi arvotavaralaaatikostaan jotain aivan ihanaa - nimittäin HARRY POTTER -TARRAKIRJAN! <3 Eikös olekin mahtavaa? Siinä onkin sitten aika kulunut rattoisasti sitä selaillessa :o)
Kommentoikaahan nyt rakkaat lukijat, niin jatkamme kirjoitusten loihtimista :O)
rakkaudella harrylle;
piksulovesharry and lauragoesharry
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
torstai 25. kesäkuuta 2009
Nearly as hot as Harry
Huh, tulipas nukuttua huonosti! Lämpöä sisätiloissa oli varmaan +30 astetta :-O Joten tässä nyt kun kukun ylhäällä, ajattelin kirjoittaa pienen HP-fanficin. Keksin nyt aiheen omasta päästä, kun niitä toiveita ei kuulunut :o(
Vaikea tehtävä
Harry loikoili Rohkelikon oleskeluhuoneessa uppoutuneena kirjaan, kun Hermione paukkasi sisään. "Harry, minä..." Hermis jätti lauseensa kesken ja pyörtyi kaatuen hervottomana lattialle. Harry laski kirjan kädestään ja nousi huokaisten mukavasta nojatuolista. "Hermione, minä en jaksa sinun huomionkeruu-lähentely-yrityksiäsi enää. Hei hei, ja olekin poissa siitä kun minä tulen takaisin. Tuollaista täällä katsella..." Harry siirsi Lihavan Leidin kuvan oviaukolta ja pyöritti silmiään. Hermione oli alkanut käyttäytyä niin hirveän läpinäkyvän rakastuneesti Harrya kohtaan, kun tämä oli viime talvena pelastanut Ginny Weasleyn, nykyisen tyttöystävänsä, Salaisuuksien kammiosta. Sisimmältään Harrya harmitti, koska oli ollut ilkeä Hermikselle. Oikeasti hän rakasti tätä, mutta ei halunnut kenenkään tietävän. Ei ainakaan Ronin, joka oli julkisesti rakastunut Hermikseen, ja jonka pikkusiskon Ginnyn kanssa Harry muka seurusteli. Mutta se oli vain kulissia... Harryn sydäntä riipaisi kun hän ei voinut kertoa kellekään aidoista tunteistaan. Asian kertomista esti sekin, että jos Hermione olisi tiennyt Harryn rakkaudesta, hän olisi oitis valinnut Harryn Ronin sijasta, koska kuka nyt pystyisi vastustamaan heleää, tummaa, rohkeaa, lihaksikasta, syvällistä Harrya, jolla oli otsassaan seksikäs arpi, joka teki omiaan tämän miehekkään rujolle olemukselleen. Harrya hymyilytti väkisinkin, kun hän ajatteli itseään. Niimpä niin, kuka hänen viehätysvoimaansa muka pystyisi vastustamaan kun hän ei edes itse siihen kyennyt ja hän oli sentään Harry Potter!
Harry asteli ruokasalin ovelle. Iltapala oli jo alkanut, kun Harry tanssahteli sisään. "Hei kaikki, varmaan jo ikävöittekin minua. Omaksi puolustuksekseni on sanottava, että tarvitsin vähän pakoa todellisuudesta kun nuo teidän ainaiset huomionosoituksenne rasittavat minun herkkää henkistä mielenterveyttäni. Mutta nyt pois suru ja poru, minä olen nyt täällä!" Kukaan ei edes kääntynyt katsomaan Harrya, mutta hän melkein kuuli jonkun tuhahtavan. Tai ei sittenkään, miksi joku hänelle olisi tuhahtanut? Kaikkihan rakastivat häntä! Harry löysi tiensä Rohkelikon pöytään ja istuutui Ronin viereen. "Leipä", hän sanoi. Ei vaikutusta. "Ron", Harry yritti puhua kiihtymättä "minä pyysin leipää, onko sinulla kotitonttuja korvassa?" Ron katsoi Harrya epäuskoisesti. "Minä en tunne sinua enää", hän tuhahti ja nousi pöydästä. Harry katsoi Ronia silmät pyöreinä. "Jaa! Kyllä minä tiesin näiden vaaleanruskeiden raitojen korostavan silmiäni, mutta ei kai se ero sentään niin huomattava ole... Sanoin kyllä Ginalle, että hän olisi voinut laittaa sekaan jotain punaisen sävyihin taittavia raitoja, mutta hänen mielestään... Hei, minne kaikki menivät? Minä en ole vielä syönyt!" Harry huokaisi ja ajatteli hellin sydämin ystäviään, jotka olivat varmaan tunteneet liikaa alemmuuskompleksia paistatellessaan hänen täydellisyydessään, mutta eivät vain kehdanneet myöntää sitä.
Syötyään Harry nousi pöydästä ja huusi kiitokset ruuasta Dumbledorelle. Oli hirveää seurata vierestä, miten joillain nousi pissa päähän sellaisista urotöistä, mitä esimerkiksi Harry oli tehnyt, mutta onneksi hänellä pysyi jalat tukevasti maassa. Hän jopa kiitti henkilökuntaa ruuasta, Dumbba oli varmasti onnesta polvillaan Harryn osoittamasta huomiosta. Kyllä Harry oli valmis piristämään muiden päivää omalla valovoimaisella viehätyksellään, vaikka tämä julkkiksen elämä olikin niin kovin hektistä. Huomennakin hänen olisi sovitettava uutta kaapua... Ei se kuuluisana oleminen niin helppoa ollut. Ajatukset siitä, sopisiko graniitin harmaa vai ametistin violetti hänen uuteen hiusväriinsä paremmin, pyöri Harryn mielessä koko illan ja tuuditti hänet rauhalliseen uneen.
Aamulla Hedwig herätti Harryn yhdeltätoista kirkunallaan. "Olen nyt hiljaa senkin kana, haluatko että minulla on silmäpussit kun menen kokeilemaan uutta kaapua? Mitä? Niin, en minäkään", Harry tuhahti ja käänsi kylkeään. Pian kello kumahteli kolmetoista kertaa ja ilmoitti kellon olevan yksi iltapäivällä. Kai sitä sitten oli pakko nousta... Harry kietoutui kashmirinpehmeään emeraldinväriseen aamutakkiinsa ja työnsi jalkansa pörröisiin aamutossuihin. "Hedwig, herajuoma", Harry sanoi ojentaen kämmentään Hedwigiä kohti, joka tepasteli herajuoma koivessaan. "Kiitän." Herajuomansa nautittuaan Harry kapusi alas portaita. Ja niitä oli paljon. Harry oli edelleenkin sitä mieltä, että Tylypahkaan oli saatava hissi! Hän oli yrittänyt puhua asiasta Dumballe, mutta tällä oli ollut kiire jonnekin, Harry ei kysynyt minne, koska ei halunnut olla epäkohtelias itseään vanhemmille ihmisille. Vanhoista ihmisistä puhuen, tuoltahan saapui neiti McGarmiwa. "Harry Potter!" Harry hymyili. "Onhan se mukava lausua ja soi ihanasti suussa, mutta en silti haluaisi, että nimeäni kulutetaan loppuun. Oliko teillä jotain asiaakin, vai voinko mennä laittamaan jotain naposteltavaa suuhuni?" Harry oli jo jatkamassa matkaa, mutta McGarmiwa tarttui häntä käsivarresta. "Äläs kuule mene minnekään!" Harry huokaisi ja kaivoi sulkakynän taskustaan. "Onkos teillä valokuva tai joku tietty paikka mihin nimikirjoituksen haluatte?" McGarmiwan kasvot muuttuivat sinipunerviksi. "Neiti McGarmiwa, oletteko kunnossa? Seurallani tietysti on tuollainen vaikutus naispuolisiin henkilöihin..." Harry sanoi iskien silmää.
"HARRY POTTER, LOPETA TUO JAARITTELU HETI PAIKALLA JA TULE OPETTAJANHUONEESEEN!" McGarmiwa huusi silmät ulos pullistuen. Harry näytti loukkaantuneelta. "Selvä, selvä, ei tarvitse huutaa. Nämä ovat nimittäin sankarin korvat, ne kuulevat pienimmätkin inahdukset. Muistinko kertoa, silloin jännittävänä iltana Salaisuuksien kammiossa, kun kuulin basiliskin sihahtelevan raivokkaasti vain muutaman sentin päässä minusta, mutta kiitos minun salamannopeiden refleksieni ja veitsenterävän älyni -" "OLET KERTONUT TUON JOKA KERTA KUN NÄEN SINUT! OLE NYT HYVÄ MIES HILJAA JA KÄVELE!" Harry hymähti, mutta seurasi McGarmiwaa opettajanhuoneeseen. Siellä McGarmiwa istutti hänet sohvalle ja kutsui taikasauvallaan tuolin Harryn eteen ja istuutui siihen. "Harry..." hän aloitti. "Ah, aina ilo korville kuulla tuon nimen lausuttavan" , Harry hymyili katsoen kaukaisuuteen. Minerva McGarmiwa näytti laskevan kymmeneen ennen kuin palasi taas asiaan: "Harry, sinulla - anteeksi meillä - on ongelma. Et käy enää tunneilla, ystäväsi ovat kaikonneet... Miten tämän sanoisi kauniisti... Sinusta on tullut hirveän..." "Kaunis? Rohkea? Pitkä? Lihaksikas? Vastustamaton? Vai sanoitko tullut, koska noitahan minä olen aina ollut..." "Harry, sinusta on tullut sietämättömän itsekäs! Noin, nyt se on sanottu." Harry katsoi häntä hetken kalveten, kunnes purskahti nauruun. "Voi Minerva! Hetken jo luulin, että olet tosissasi, mutta asiaa mietittyäni hetken, niin, hetken, koska hetkeä enempää minun aivoni, ovelat kuin kettu, eivät tarvitse ratkaistakseen pulman kuin pulman...Takaisin asiaan. Niin, hetken luulin teidän olevan tosissaan, mutta sitten tajusin, että ettehän te voi olla koska minä olen täydellinen! Ja kuten juuri eilen tulin miettineeksi, erittäin jalat-maassa-persoona, ja ylpeä siitä."
McGarmiwa nojasi päänsä polviinsa ja mumisi jotakin, mikä ei voinut olla mitään kovin merkittävää koska edes Harryn supertarkat korvat eivät saaneet selvää, mitä se oli. "Harry, kuuntele nyt itseäsi..." Harry kuunteli. Äänensä kuulosti kauniilta ja heleältä, sydän pumppasi tasaisesti, henki kulki pihisemättä, aivot raksuttivat taukoamatta... "Hyvältähän minä kuulostan! Anteeksi neiti, mutta minua alkaa kohta suututtamaan teidän käytöksenne..." McGarmiwa tarttui Harrya olkapäistä kiinni ja ravisti häntä, melko kovalla kädellä sanoisin. "Sinä teet minut hulluksi!" Harry heilautti kättään välinpitämättömyyden merkiksi. "Kuulen tuota aivan liian usein... Lavender Brownkin sanoi samaa! Mutta ei se kuule ole minullakaan helppoa, kaiken ihailun kohteena oleminen, tiedätkös... Olen tässä miettinyt, pitäisikö hankkia oma henkivartija pitämään kaikki yli-innokkaat ihailijat loitolla... Satutko tuntemaan ketään?" McGarmiwa otti huikan taskumatistaan. "Kuules poika, julkisuus on pehmentönyt aivosi. Millä minä saan sinut tajuamaan... Ahaa! Harry odota tässä, käyn hakemassa jonkun. Pian McGarmiwa palasi mukanaan Ron ja Hermione. "Ystävät!" Harry huudahti iloiten. "Ron, mitä se leipäasia oli eilen iltapalalla? Minä jouduin kumartumaan ottamaan leipäni itse ja kaapuni hiha melkein meni hillopurkkiin, oli muuten näin lähellä -" Hermione ja Ron katsoivat toisiaan kohottaen kulmiaan. Hermione kääntyi McGarmiwaan päin ja sanoi tälle: "Anteeksi, neiti McGarmiwa, mutta emme pysty tähän. Tästä ei tule mitään." Harry näytti kiinnostuneelta. "Jaa mistä? Minä voin varmaan auttaa, minä pystyn mihin vaan, vaikka mahdottomaan! Minulta sujuu myös runon teko, se helposti mult' käy, kuin muurahaiselta teko keon! Vaikuttavaa, eikö? Minä itsekin huomasin nämä piilevät lahjani vain jonkin aikaa sitten... Kaverit hei, mihin te olette menossa? Odottakaa!"
Hermione kääntyi katsomaan Harryyn. "Harry, en olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta en voi enää olla ystäväsi. Sinusta on tullut sietämätön. Ajattelet vain itseäsi! Luulet kaikkien rakastavan sinua -" Harry katsoi Hermionea silmät pyöreinä. "Eivätkö kaikki sitten rakasta minua?" Nyt Ron, joka oli ollut hiljaa koko ajan, liittyi mukaan keskusteluun: "Harry, sinä ennemminkin inhotat heitä. Sinulla nousi pissa päähän, kun pelastit Ginnyn kammiosta, siitä olen sinulle ikuisesti kiitollinen. Ginnystä puheenollen, et ole edes puhunut hänelle ainakaan viikkoon." Harry huokaisi. "Kai minun on sitten pakko tunnustaa. En oikeasti rakasta Ginnyä, vaan... Hermionea. En ole kertonut kellekään, koska pelkäsin, ei, olin varma, että jos Hermione saa tietää tunteistani, hän hylkää sinut oitis, koska hän on rakastunut minuun. Niin, Hermione, minä tiedän tunteistasi. Rakastumisesi minuun on ollut niin ilmiselvää... Se kaikki huomionkaipuu ja säälinkeruu, niinkuin se eilinen pyörtyminen oleskeluhuoneessa..." Hermione ja Ron katsoivat Harrya. Hermionen ilme vaihteli epäuskon ja huvittuneisuuden välimaastossa, kun taas Ron näytti vihaiselta. "Harry..." Hermione aloitti "Minulla on anemia ja siksi pyörryin. Olen pahoillani, mutta en todellakaan ole rakastunut sinuun, en edes ihastunut. Minä ja Ron olemme menossa kihloihin, niin, nyt sekin tuli julki", Hermione sanoi katsoen Roniin rakastuneesti. Tämän ilme heltyi.
"Emme enää voi olla ystäviäsi. Anteeksi Harry, mutta sinusta on tullut sietämätön ja se on näköjään erottamaton osa sinua, niin paljon kuin haluaisimmekin saada vanhan Harryn takaisin. Hyvästi", Ron sanoi, tarttui Hermionea kädestä ja he kääntyivät lähteäkseen. Harryn oli pakko tarttua tuolin käsinojista kiinni. Häntä heikotti. Oliko hän oikeasti voinut olla niin sokea? Hänestä oli tullut juuri sellainen, minkälaisia hän itse inhosi. Ajatukset alkoivat seljetä hänen päässään. "Odottakaa", Harry sanoi nousten tuolista. "Älkää menkö. Nyt huomaan, millainen hirviö olen ollut. Antakaa anteeksi. Lupaan muuttaa tapani. Hermione, vaikka olinkin rakastunut sinuun, luulen, että se oli suurimmilta osin mieleni luomaa harhaa. Olet kaunis, viisas ja ihana tyttö, mutta sydämeni sykkii Ginnylle. Taidan olla hänelle anteeksipyynnön velkaa..." Ron naurahti. "Tai kaksi." Hermione halasi Harrya ja Ron taputti tätä selkään. McGarmiwan punakkuus oli haihtunut. "Noniin lapset, menkääs nyt siitä..." Harry oli kuulevinaan niiskauksen takaataan, mutta ei ollut varma, koska ei hänellä ehkä niin hyvä kuulo ollutkaan. "No, mitäs täällä on tapahtunut?" Harry hymyili. "Ei mitään ihmeitä. Mutta Hedwig ei vaikuttanut liian iloiselta jouduttuaan kantamaan sinulle herajuomaa joka aamu. Taidat olla sille aamupalatarjoilun velkaa", Ron naurahti. "Tai kaksi", Harry jatkoi ja kaikki kolme ystävystä nauroivat.
~THE END
Minusta on niin hauskaa, kun Harrysta tuli taas oma, ihana, itsensä tarinan lopuksi! Harry olkoon kanssanne! :o)
-lauragoesharrry
Vaikea tehtävä
Harry loikoili Rohkelikon oleskeluhuoneessa uppoutuneena kirjaan, kun Hermione paukkasi sisään. "Harry, minä..." Hermis jätti lauseensa kesken ja pyörtyi kaatuen hervottomana lattialle. Harry laski kirjan kädestään ja nousi huokaisten mukavasta nojatuolista. "Hermione, minä en jaksa sinun huomionkeruu-lähentely-yrityksiäsi enää. Hei hei, ja olekin poissa siitä kun minä tulen takaisin. Tuollaista täällä katsella..." Harry siirsi Lihavan Leidin kuvan oviaukolta ja pyöritti silmiään. Hermione oli alkanut käyttäytyä niin hirveän läpinäkyvän rakastuneesti Harrya kohtaan, kun tämä oli viime talvena pelastanut Ginny Weasleyn, nykyisen tyttöystävänsä, Salaisuuksien kammiosta. Sisimmältään Harrya harmitti, koska oli ollut ilkeä Hermikselle. Oikeasti hän rakasti tätä, mutta ei halunnut kenenkään tietävän. Ei ainakaan Ronin, joka oli julkisesti rakastunut Hermikseen, ja jonka pikkusiskon Ginnyn kanssa Harry muka seurusteli. Mutta se oli vain kulissia... Harryn sydäntä riipaisi kun hän ei voinut kertoa kellekään aidoista tunteistaan. Asian kertomista esti sekin, että jos Hermione olisi tiennyt Harryn rakkaudesta, hän olisi oitis valinnut Harryn Ronin sijasta, koska kuka nyt pystyisi vastustamaan heleää, tummaa, rohkeaa, lihaksikasta, syvällistä Harrya, jolla oli otsassaan seksikäs arpi, joka teki omiaan tämän miehekkään rujolle olemukselleen. Harrya hymyilytti väkisinkin, kun hän ajatteli itseään. Niimpä niin, kuka hänen viehätysvoimaansa muka pystyisi vastustamaan kun hän ei edes itse siihen kyennyt ja hän oli sentään Harry Potter!
Harry asteli ruokasalin ovelle. Iltapala oli jo alkanut, kun Harry tanssahteli sisään. "Hei kaikki, varmaan jo ikävöittekin minua. Omaksi puolustuksekseni on sanottava, että tarvitsin vähän pakoa todellisuudesta kun nuo teidän ainaiset huomionosoituksenne rasittavat minun herkkää henkistä mielenterveyttäni. Mutta nyt pois suru ja poru, minä olen nyt täällä!" Kukaan ei edes kääntynyt katsomaan Harrya, mutta hän melkein kuuli jonkun tuhahtavan. Tai ei sittenkään, miksi joku hänelle olisi tuhahtanut? Kaikkihan rakastivat häntä! Harry löysi tiensä Rohkelikon pöytään ja istuutui Ronin viereen. "Leipä", hän sanoi. Ei vaikutusta. "Ron", Harry yritti puhua kiihtymättä "minä pyysin leipää, onko sinulla kotitonttuja korvassa?" Ron katsoi Harrya epäuskoisesti. "Minä en tunne sinua enää", hän tuhahti ja nousi pöydästä. Harry katsoi Ronia silmät pyöreinä. "Jaa! Kyllä minä tiesin näiden vaaleanruskeiden raitojen korostavan silmiäni, mutta ei kai se ero sentään niin huomattava ole... Sanoin kyllä Ginalle, että hän olisi voinut laittaa sekaan jotain punaisen sävyihin taittavia raitoja, mutta hänen mielestään... Hei, minne kaikki menivät? Minä en ole vielä syönyt!" Harry huokaisi ja ajatteli hellin sydämin ystäviään, jotka olivat varmaan tunteneet liikaa alemmuuskompleksia paistatellessaan hänen täydellisyydessään, mutta eivät vain kehdanneet myöntää sitä.
Syötyään Harry nousi pöydästä ja huusi kiitokset ruuasta Dumbledorelle. Oli hirveää seurata vierestä, miten joillain nousi pissa päähän sellaisista urotöistä, mitä esimerkiksi Harry oli tehnyt, mutta onneksi hänellä pysyi jalat tukevasti maassa. Hän jopa kiitti henkilökuntaa ruuasta, Dumbba oli varmasti onnesta polvillaan Harryn osoittamasta huomiosta. Kyllä Harry oli valmis piristämään muiden päivää omalla valovoimaisella viehätyksellään, vaikka tämä julkkiksen elämä olikin niin kovin hektistä. Huomennakin hänen olisi sovitettava uutta kaapua... Ei se kuuluisana oleminen niin helppoa ollut. Ajatukset siitä, sopisiko graniitin harmaa vai ametistin violetti hänen uuteen hiusväriinsä paremmin, pyöri Harryn mielessä koko illan ja tuuditti hänet rauhalliseen uneen.
Aamulla Hedwig herätti Harryn yhdeltätoista kirkunallaan. "Olen nyt hiljaa senkin kana, haluatko että minulla on silmäpussit kun menen kokeilemaan uutta kaapua? Mitä? Niin, en minäkään", Harry tuhahti ja käänsi kylkeään. Pian kello kumahteli kolmetoista kertaa ja ilmoitti kellon olevan yksi iltapäivällä. Kai sitä sitten oli pakko nousta... Harry kietoutui kashmirinpehmeään emeraldinväriseen aamutakkiinsa ja työnsi jalkansa pörröisiin aamutossuihin. "Hedwig, herajuoma", Harry sanoi ojentaen kämmentään Hedwigiä kohti, joka tepasteli herajuoma koivessaan. "Kiitän." Herajuomansa nautittuaan Harry kapusi alas portaita. Ja niitä oli paljon. Harry oli edelleenkin sitä mieltä, että Tylypahkaan oli saatava hissi! Hän oli yrittänyt puhua asiasta Dumballe, mutta tällä oli ollut kiire jonnekin, Harry ei kysynyt minne, koska ei halunnut olla epäkohtelias itseään vanhemmille ihmisille. Vanhoista ihmisistä puhuen, tuoltahan saapui neiti McGarmiwa. "Harry Potter!" Harry hymyili. "Onhan se mukava lausua ja soi ihanasti suussa, mutta en silti haluaisi, että nimeäni kulutetaan loppuun. Oliko teillä jotain asiaakin, vai voinko mennä laittamaan jotain naposteltavaa suuhuni?" Harry oli jo jatkamassa matkaa, mutta McGarmiwa tarttui häntä käsivarresta. "Äläs kuule mene minnekään!" Harry huokaisi ja kaivoi sulkakynän taskustaan. "Onkos teillä valokuva tai joku tietty paikka mihin nimikirjoituksen haluatte?" McGarmiwan kasvot muuttuivat sinipunerviksi. "Neiti McGarmiwa, oletteko kunnossa? Seurallani tietysti on tuollainen vaikutus naispuolisiin henkilöihin..." Harry sanoi iskien silmää.
"HARRY POTTER, LOPETA TUO JAARITTELU HETI PAIKALLA JA TULE OPETTAJANHUONEESEEN!" McGarmiwa huusi silmät ulos pullistuen. Harry näytti loukkaantuneelta. "Selvä, selvä, ei tarvitse huutaa. Nämä ovat nimittäin sankarin korvat, ne kuulevat pienimmätkin inahdukset. Muistinko kertoa, silloin jännittävänä iltana Salaisuuksien kammiossa, kun kuulin basiliskin sihahtelevan raivokkaasti vain muutaman sentin päässä minusta, mutta kiitos minun salamannopeiden refleksieni ja veitsenterävän älyni -" "OLET KERTONUT TUON JOKA KERTA KUN NÄEN SINUT! OLE NYT HYVÄ MIES HILJAA JA KÄVELE!" Harry hymähti, mutta seurasi McGarmiwaa opettajanhuoneeseen. Siellä McGarmiwa istutti hänet sohvalle ja kutsui taikasauvallaan tuolin Harryn eteen ja istuutui siihen. "Harry..." hän aloitti. "Ah, aina ilo korville kuulla tuon nimen lausuttavan" , Harry hymyili katsoen kaukaisuuteen. Minerva McGarmiwa näytti laskevan kymmeneen ennen kuin palasi taas asiaan: "Harry, sinulla - anteeksi meillä - on ongelma. Et käy enää tunneilla, ystäväsi ovat kaikonneet... Miten tämän sanoisi kauniisti... Sinusta on tullut hirveän..." "Kaunis? Rohkea? Pitkä? Lihaksikas? Vastustamaton? Vai sanoitko tullut, koska noitahan minä olen aina ollut..." "Harry, sinusta on tullut sietämättömän itsekäs! Noin, nyt se on sanottu." Harry katsoi häntä hetken kalveten, kunnes purskahti nauruun. "Voi Minerva! Hetken jo luulin, että olet tosissasi, mutta asiaa mietittyäni hetken, niin, hetken, koska hetkeä enempää minun aivoni, ovelat kuin kettu, eivät tarvitse ratkaistakseen pulman kuin pulman...Takaisin asiaan. Niin, hetken luulin teidän olevan tosissaan, mutta sitten tajusin, että ettehän te voi olla koska minä olen täydellinen! Ja kuten juuri eilen tulin miettineeksi, erittäin jalat-maassa-persoona, ja ylpeä siitä."
McGarmiwa nojasi päänsä polviinsa ja mumisi jotakin, mikä ei voinut olla mitään kovin merkittävää koska edes Harryn supertarkat korvat eivät saaneet selvää, mitä se oli. "Harry, kuuntele nyt itseäsi..." Harry kuunteli. Äänensä kuulosti kauniilta ja heleältä, sydän pumppasi tasaisesti, henki kulki pihisemättä, aivot raksuttivat taukoamatta... "Hyvältähän minä kuulostan! Anteeksi neiti, mutta minua alkaa kohta suututtamaan teidän käytöksenne..." McGarmiwa tarttui Harrya olkapäistä kiinni ja ravisti häntä, melko kovalla kädellä sanoisin. "Sinä teet minut hulluksi!" Harry heilautti kättään välinpitämättömyyden merkiksi. "Kuulen tuota aivan liian usein... Lavender Brownkin sanoi samaa! Mutta ei se kuule ole minullakaan helppoa, kaiken ihailun kohteena oleminen, tiedätkös... Olen tässä miettinyt, pitäisikö hankkia oma henkivartija pitämään kaikki yli-innokkaat ihailijat loitolla... Satutko tuntemaan ketään?" McGarmiwa otti huikan taskumatistaan. "Kuules poika, julkisuus on pehmentönyt aivosi. Millä minä saan sinut tajuamaan... Ahaa! Harry odota tässä, käyn hakemassa jonkun. Pian McGarmiwa palasi mukanaan Ron ja Hermione. "Ystävät!" Harry huudahti iloiten. "Ron, mitä se leipäasia oli eilen iltapalalla? Minä jouduin kumartumaan ottamaan leipäni itse ja kaapuni hiha melkein meni hillopurkkiin, oli muuten näin lähellä -" Hermione ja Ron katsoivat toisiaan kohottaen kulmiaan. Hermione kääntyi McGarmiwaan päin ja sanoi tälle: "Anteeksi, neiti McGarmiwa, mutta emme pysty tähän. Tästä ei tule mitään." Harry näytti kiinnostuneelta. "Jaa mistä? Minä voin varmaan auttaa, minä pystyn mihin vaan, vaikka mahdottomaan! Minulta sujuu myös runon teko, se helposti mult' käy, kuin muurahaiselta teko keon! Vaikuttavaa, eikö? Minä itsekin huomasin nämä piilevät lahjani vain jonkin aikaa sitten... Kaverit hei, mihin te olette menossa? Odottakaa!"
Hermione kääntyi katsomaan Harryyn. "Harry, en olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta en voi enää olla ystäväsi. Sinusta on tullut sietämätön. Ajattelet vain itseäsi! Luulet kaikkien rakastavan sinua -" Harry katsoi Hermionea silmät pyöreinä. "Eivätkö kaikki sitten rakasta minua?" Nyt Ron, joka oli ollut hiljaa koko ajan, liittyi mukaan keskusteluun: "Harry, sinä ennemminkin inhotat heitä. Sinulla nousi pissa päähän, kun pelastit Ginnyn kammiosta, siitä olen sinulle ikuisesti kiitollinen. Ginnystä puheenollen, et ole edes puhunut hänelle ainakaan viikkoon." Harry huokaisi. "Kai minun on sitten pakko tunnustaa. En oikeasti rakasta Ginnyä, vaan... Hermionea. En ole kertonut kellekään, koska pelkäsin, ei, olin varma, että jos Hermione saa tietää tunteistani, hän hylkää sinut oitis, koska hän on rakastunut minuun. Niin, Hermione, minä tiedän tunteistasi. Rakastumisesi minuun on ollut niin ilmiselvää... Se kaikki huomionkaipuu ja säälinkeruu, niinkuin se eilinen pyörtyminen oleskeluhuoneessa..." Hermione ja Ron katsoivat Harrya. Hermionen ilme vaihteli epäuskon ja huvittuneisuuden välimaastossa, kun taas Ron näytti vihaiselta. "Harry..." Hermione aloitti "Minulla on anemia ja siksi pyörryin. Olen pahoillani, mutta en todellakaan ole rakastunut sinuun, en edes ihastunut. Minä ja Ron olemme menossa kihloihin, niin, nyt sekin tuli julki", Hermione sanoi katsoen Roniin rakastuneesti. Tämän ilme heltyi.
"Emme enää voi olla ystäviäsi. Anteeksi Harry, mutta sinusta on tullut sietämätön ja se on näköjään erottamaton osa sinua, niin paljon kuin haluaisimmekin saada vanhan Harryn takaisin. Hyvästi", Ron sanoi, tarttui Hermionea kädestä ja he kääntyivät lähteäkseen. Harryn oli pakko tarttua tuolin käsinojista kiinni. Häntä heikotti. Oliko hän oikeasti voinut olla niin sokea? Hänestä oli tullut juuri sellainen, minkälaisia hän itse inhosi. Ajatukset alkoivat seljetä hänen päässään. "Odottakaa", Harry sanoi nousten tuolista. "Älkää menkö. Nyt huomaan, millainen hirviö olen ollut. Antakaa anteeksi. Lupaan muuttaa tapani. Hermione, vaikka olinkin rakastunut sinuun, luulen, että se oli suurimmilta osin mieleni luomaa harhaa. Olet kaunis, viisas ja ihana tyttö, mutta sydämeni sykkii Ginnylle. Taidan olla hänelle anteeksipyynnön velkaa..." Ron naurahti. "Tai kaksi." Hermione halasi Harrya ja Ron taputti tätä selkään. McGarmiwan punakkuus oli haihtunut. "Noniin lapset, menkääs nyt siitä..." Harry oli kuulevinaan niiskauksen takaataan, mutta ei ollut varma, koska ei hänellä ehkä niin hyvä kuulo ollutkaan. "No, mitäs täällä on tapahtunut?" Harry hymyili. "Ei mitään ihmeitä. Mutta Hedwig ei vaikuttanut liian iloiselta jouduttuaan kantamaan sinulle herajuomaa joka aamu. Taidat olla sille aamupalatarjoilun velkaa", Ron naurahti. "Tai kaksi", Harry jatkoi ja kaikki kolme ystävystä nauroivat.
~THE END
Minusta on niin hauskaa, kun Harrysta tuli taas oma, ihana, itsensä tarinan lopuksi! Harry olkoon kanssanne! :o)
-lauragoesharrry
COME ON BABY LIGHT MY FIRE
Harry on lähettänyt meille viestin. Piksulovesharryn talon vieressä on suuri tulipalo käynnissä, se saatiin ehkä juuri ja juuri hallintaan :---O Se tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi päivittää blogiamme useammin. Saimme hienoja ideoita, teidän lukijoiden viihdykkeeksi. Lähiaikoina sivullemme ilmestyy HP-paidan tuunausohjeet ja huispaus-/akrobatia -video! Kannattaa siis ruveta lukijaksi, jotta pysyy ajantasalla ja muodin mukana! :o)
Olimme tänään piksulovesharryn ja Selshan kanssa uimarannalla. Uimaan emme kyllä menneet, mutta oli silti harrylicious päivä! Piksulovesharryn mummi jopa kyhäsi meille köyhiä velhoja :-) Niitä söimme tiikerijäätelön kanssa, ainakin eräs lukijamme pitää tiikerijäätelöstä ja niin myös me :^)
Aijomme myös kirjoittaa oneshot fanfictioneja tänne blogiimme, teidän, rakkaiden kahden lukijan iloksi! Toiveita juonenkäänteistä ja parituksista saa toki tänne lähetellä, kaikkien toiveet otetaan huomioon!
Taijanomaista ja lämpöistä kesäpäivää sinne kaikille rakkaille velhoille ja noidille, toivoo
piksulovesharry & lauragoesharrry
Tähän loppukevennykseksi vielä Harry-hymiö: <|§:o)
Olimme tänään piksulovesharryn ja Selshan kanssa uimarannalla. Uimaan emme kyllä menneet, mutta oli silti harrylicious päivä! Piksulovesharryn mummi jopa kyhäsi meille köyhiä velhoja :-) Niitä söimme tiikerijäätelön kanssa, ainakin eräs lukijamme pitää tiikerijäätelöstä ja niin myös me :^)
Aijomme myös kirjoittaa oneshot fanfictioneja tänne blogiimme, teidän, rakkaiden kahden lukijan iloksi! Toiveita juonenkäänteistä ja parituksista saa toki tänne lähetellä, kaikkien toiveet otetaan huomioon!
Taijanomaista ja lämpöistä kesäpäivää sinne kaikille rakkaille velhoille ja noidille, toivoo
piksulovesharry & lauragoesharrry
Tähän loppukevennykseksi vielä Harry-hymiö: <|§:o)
tiistai 23. kesäkuuta 2009
DRAMIN' ABOUT HARRY AGAIN
Tuosta viimeisestä kirjoituksesta unohtui minun, piksulovesharryn, uni:
Oli talvi ja autinko paistoi. Seisoin keskellä lumista peltoa aivan yksin. Hassua oli, ettei minulle ollut yhtään kylmä! Kauan aikaavain seisoin siinä, kunnes yhtäkkiä minulle tuli kylmä. Tiesin sen heti, ankeuttajia. Katsoin pelokkaana taivaalle ja samalla sekunnilla näkökenttääni ilmestyi joukko ankeuttajia. Jähmetyin paikalleni pelosta, mutta hetken kuluttua tunsin lämpimän kosketuksen olkapäälläni... SE OLI HARRY! Harry tuli pelastamaan minua! Hän lausui jonkun oudon loitsun mitä en ollut ennen kuullut ja siinä samassa ankeuttajat olivat poissa :O Kiitin Harrya, jolloin hän otti minut syliinsä ja kantoi minut tylypahkaan, jossa Dumbledore yms toivottivat minut tervetulleeksi. Sitten heräsin.
Uni oli aivan ihana! Olin niin onnellinen siinä. Harry pelastaa aina kyllä se tiedettiin hihhih :o) <3
Oli talvi ja autinko paistoi. Seisoin keskellä lumista peltoa aivan yksin. Hassua oli, ettei minulle ollut yhtään kylmä! Kauan aikaavain seisoin siinä, kunnes yhtäkkiä minulle tuli kylmä. Tiesin sen heti, ankeuttajia. Katsoin pelokkaana taivaalle ja samalla sekunnilla näkökenttääni ilmestyi joukko ankeuttajia. Jähmetyin paikalleni pelosta, mutta hetken kuluttua tunsin lämpimän kosketuksen olkapäälläni... SE OLI HARRY! Harry tuli pelastamaan minua! Hän lausui jonkun oudon loitsun mitä en ollut ennen kuullut ja siinä samassa ankeuttajat olivat poissa :O Kiitin Harrya, jolloin hän otti minut syliinsä ja kantoi minut tylypahkaan, jossa Dumbledore yms toivottivat minut tervetulleeksi. Sitten heräsin.
Uni oli aivan ihana! Olin niin onnellinen siinä. Harry pelastaa aina kyllä se tiedettiin hihhih :o) <3
DREAMIN' ABOUT HARRY
Huomenta! Viime yönä päivittelimme ahkerasti blogiamme ja piksulovesharry teki tosi hienon layoutin! Meillä on jo yksi lukijakin! Kommentit ja lisälukijat olisivat harrylicious ;o) Viime yönä kun nukuimme, me molemmat tunsimme kummallisen yhteyden Harryyn. Oli kuin hän olisi nukkunut siellä kanssamme, piksulovesharryn pienessä sängyssä :O
Meillä on semmoinen tutina, että Harry on innoissaan tästä meidän blogistamme! Tämä on hirmuisen jänskää! Pitänee alkaa päivittelemään ahkerammin :^) Nyt lauragoesharrryn kotiintuloaika kolkuttaa ovella, ja lopetan tämän merkinnän, ja lähden katsastamaan kaunista mökkimaisemaa :o) Mutta ehkä piksulovesharry voi tänään vielä päivitellä blogiamme, jos saisimme edes kaksi uutta kommenttia, voisimme laittaa jotain erikivaa aktiviteettia tänne teidän, rakkaan lukijan, iloksi! Vaikka akrobatiavideon!
Meillä on semmoinen tutina, että Harry on innoissaan tästä meidän blogistamme! Tämä on hirmuisen jänskää! Pitänee alkaa päivittelemään ahkerammin :^) Nyt lauragoesharrryn kotiintuloaika kolkuttaa ovella, ja lopetan tämän merkinnän, ja lähden katsastamaan kaunista mökkimaisemaa :o) Mutta ehkä piksulovesharry voi tänään vielä päivitellä blogiamme, jos saisimme edes kaksi uutta kommenttia, voisimme laittaa jotain erikivaa aktiviteettia tänne teidän, rakkaan lukijan, iloksi! Vaikka akrobatiavideon!
maanantai 22. kesäkuuta 2009
KLIKATKAA KUVAA :o)HARRYLICIOUS!
Tänään olimme ulkona valokuvailemassa erittäin harrymaisissa fiiliksissä! Saimme pari _erittäin_ hienoa lomapotrettia, ja tässä ne ovat:
Tässä syömme omatekemäämme Potter-jäätelöä :o) Oli muuten hyvää!
Jos lauragoesharrry näkisi Harry Potterin, hän olisi tämän näköinen...
..mutta alkujärkytyksen laannuttua, hän näyttäisi tältä
Tässä piksulovesharry ajattelee Harry PotteriaSiinä oli ihanan kesäiset kuvamme.
Nyt voisimme kertoa hieman suunnitelmistamme Harry Potter -ensi-illan varalle:
lauragoesharrry ja piksulovesharry kiittää!
ps. Kommentit olisivat HARRYLICIOUS ;o) ♥
- 14.7.2oo9 klo 11:oo webcamerat päälle mesessä, jännitys alkaa, saammeko liput?
- 14.7.2oo9 klo 11:59 valmiina päivittämään Finnkinon internetsivustoa
- 14.7.2oo9 klo 12:oo LIPPUJEN VARAUS MAHDOLLISTA
- 15. -16.7.2oo9 täpinöissä!
- 16.7.2oo9 klo 11:oo aloitamme Harry Potter -putken katsomisen ensimmäisestä osasta viidenteen osaan
- 16.7.2oo9 klo 22:oo viides osa on katsottu, pian olemme valmiina jatkamaan Harry Potter -putkeamme elokuvasarjan kuudennella osalla, joten pian on aika lähteä kohti Suomen kuhisevaa metropolia, entistä pääkaupunkiamme Turkua!
- 16.7.2oo9 klo 22:30 olemme saapuneet Turkuun
- 16.7.2oo9 klo 22:32 olemme saapuneet Kinopalatsin eteen, jossa kauan odottamamme elokuva esitetään. Jännittävää!
- 16.7.2oo9 klo 22:35 olemme saaneet uudenuutukaiset Harry Potter ja puoliverinen prinssi -elokuvaliput kätösiimme!
- 16.7.2oo9 klo 21:38 Suuntaamme kohti popcorn-tiskiä hakeaksemme vähän naposteltavaa elokuvaa varten!
- 16.7.2oo9 klo 22:44 piksugoesharry on saanut nämä suussasulavat paukkumaissit eteensä
- 16.7.2oo9 klo 22:46 myös lauragoesharrry onnellisena napostelee omia popcornejaan, mutta piksulovesharry muistuttaa: "Sinähän käytät aina mausteita popcorneissasi!"
- 16.7.2oo9 klo 22:5o lauragoesharrry on maustanut eväänsä ja innokkaat fanityttöset suuntaavat kohti kahvilaa, jos se on auki
- 16.7.2oo9 klo 11:5o lauragoesharrry pukeutuneena Hermioneksi ja piksulovesharry, joka on somistanut itsensä Harry-tyyliin arvella ja silmälaseilla, lähtevät käppäilemään kohti salia, jossa HP 6 -näytös alkaa kuudentoista minuutin kuluttua
- 17.7.2oo9 klo oo:o5 lipuntarkastaja kävelee kohti kirkuvaa fanilaumaa ja hivuttautuu väkijoukon lävitse avaamaan ovea
- 17.7.2oo9 klo oo:o6 PÄÄSEMME SISÄÄN!!! VIHDOIN KOKO IKÄMME ODOTETTU TAPAHTUMA ON KÄSILLÄ!
- 17.7.2009 klo oo:o6-~o2:3o suuri elokuvanautinto
- 17.7.2oo9 klo ~o2:3o kävelemme hurmioituneena ulos salista saamatta sanaakaan ulos suustamme sekaisen mielentilamme ansiosta
- 17.7.2oo9 klo o2:35 menemme ulos elokuvateatterista lämpimään suvi-iltaan, äitimme odottaa meitä auton kanssa elokuvateatterin ulkopuolella, koska emme saa kävellä yksin yöllä Turun kaupungilla, koska muuten saattaisimme vaikka saada turpaan, koska kaikki eivät ymmärrä Harry Potter -teema-asujen hienoutta :---O
- 17.7.2009 klo ~o3:oo olemme saapuneet autokyydillä kesäkaupunki Naantaliin, siell' suuntaamme lauragoesharrryn matalaan majaan
- 17.7.2oo9 klo ~o3:15 olemme vaihtaneet HP-yöasut päällemme ja asetumme sänkyyn, koska nukkuma-aikamme on ylittynyt jo reilusti yli kuudella tunnilla :O
- 17.7.2oo9 klo o3:15 emme kuitenkaan malta mennä yöpuulle, koska alkusokin hälvettyä haluamme keskustella jännittävästä kokemuksestamme!
lauragoesharrry ja piksulovesharry kiittää!
ps. Kommentit olisivat HARRYLICIOUS ;o) ♥
SO WHAT IS THIS BLOG ABOUT?
Päädyimme perustamaan Harry Potter -blogin, koska eilen sisäiset fanityttömme heräsivät henkiin uuden HP-elokuvan kannustamana. Eli saatte nauttia blogistamme ainakin uuden Harry Potter ja puoliverinen prinssi -elokuvan ensi-iltaan saakka, joka on siis keskiyöllä 16.-17.7.2009. Eli ottakaa ilo irti tästä harvinaisesta herkusta! Seuraavaksi esittelemme itsemme:
Tässä tätä merkintää kirjoittamassa:
Lauragoesharrry (oik.). Minä olen vannoutunut Harry Potter -fani. Oheistuotteita omistan mm. HP-lautasen, HP-mukin, HP-repun ja -kassin, HP-pehmolelun sekä HP-kirjoja, vihkoja, ystäväkirjoja ja kynäsetin. Lempihahmoni Harry Potterista on Severus Kalkaros. Minun ja piksulovesharry'n molempien inhokkihahmo on Lucius Malfoy. Kaikki HP-kirjat olen lukenut vähintään kahteen kertaan. Kirjoista lempparini on ehkä Liekehtivä pikari tai Puoliverinen prinssi. Kirjoista mikään ei ole huono sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta vähiten pidin Kuoleman varjelukset -kirjasta, ja siitäkin jäi pännimään vain loppuratkaisu. Tunteellisimpia tapahtumia kirjasarjassa ovat mielestäni olleet Dumbledoren ja Sirius Mustan kuolemat. Sirius, you'll always be in my heart ♥
Seuraavaksi esittelyssä piksulovesharry (vas.).
Minä olen sis piksulovesharry ja olen myös fanittanut Potteria koko ikäni. Hassua että siitä on nyt tullut okin ihmeellinen villitys. Mutta en kyllä yhtään ihmettele, onhan Harry Potter -elokuvat aivan loistavia! Minulla ei ole yhtään oheistuotteita, tosin kaikki elokuvat kyllä löytyvät! Unelmani olisi päästä Tylypahkaan opiskelemaan ja löytää Harry Potterin kanssa yhteinen sävel, joka kylä meillä on jo. Tunnen ihan selkeäskti kuinka hän välittää, vaikka emme olekkaan koskaan tavanneet. Ehkä edellisessä elämässä...
AND SO WE FELL IN LOVE WITH HARRY POTTER
Olemme nyt seuranneet Harryn seikkailuja esikoulusta asti! Ja jännitystä on kyllä piisannut! Itsellekin tulee kylmiä väreitä, kun joku mainitsee TIEDÄT-KYLLÄ-KENET! Harry on onnekas poika, kun saa opiskella ihanassa Tylypahkan noita- ja velhokoulussa. Siellä Harryn kanssa opiskelevat myös jästisyntyinen Hermione Granger ja Ron Weasley, joka pelkää kuollakseen hämähäkkejä. Onneksi ystävykset ovat aina toistensa tukena, pulmassa kuin pulmassa, vaikka vastoinkäymisiäkin on ollut, esimerkiksi silloin, kun TIEDÄT-KYLLÄ-KUKA yrittää tappaa Harryn vähintään kerran vuodessa.
Tylypahkan koulussa on asiantuntevat opettajat. Harryn inhokkiopettaja on Severus Kalkaros, jonka oppiaine on taikajuomat. Harry joutuu tämän tästä vaikeuksiin Kalkaroksen kanssa, joka vähentää Rohkelikolta, eli Harryn, Ronin ja Hermionen tuvalta, tupapisteitä. Mutta yleensä kuitenkin lukuvuoden lopussa Rohkelikon jäseniä saa lisätupapisteitä milloin mistäkin urotyöstä ja rohkeuden näyttämisestä.
Rohkelikon tupajohtaja on professori Minerva McGarmiva, joka opettaa Tylypahkassa muodonmuutosta. Myös rehtori Dumbledore kuului aikoinaan Rohkelikkoon ja toimi sen johtajana ennen rehtoriuttaan. Tuvan tunnuseläin on leijona ja sen tunnusvärit ovat punainen ja kulta. Rohkelikkojen oleskeluhuone sijaitsee Tylypahkan linnan korkeassa tornissa.
Rohkelikon tupaan kuuluu myös Ronin isoveljet, kaksoset Fred ja George, Percy, sekä pikkusisko Ginny, jolla on Harryn kanssa säpinää. Myös kaikki muut Weasleyn perheen jäsenet ovat kuuluneet Rohkelikkoon. Tupia on neljä, joista kolme muuta Rohkelikon lisäksi ovat nimeltään Luihuinen, Korpinkynsi ja Puuskupuh, joista lisää seuraavassa:
Tylypahkan koulussa on asiantuntevat opettajat. Harryn inhokkiopettaja on Severus Kalkaros, jonka oppiaine on taikajuomat. Harry joutuu tämän tästä vaikeuksiin Kalkaroksen kanssa, joka vähentää Rohkelikolta, eli Harryn, Ronin ja Hermionen tuvalta, tupapisteitä. Mutta yleensä kuitenkin lukuvuoden lopussa Rohkelikon jäseniä saa lisätupapisteitä milloin mistäkin urotyöstä ja rohkeuden näyttämisestä.
Rohkelikon tupajohtaja on professori Minerva McGarmiva, joka opettaa Tylypahkassa muodonmuutosta. Myös rehtori Dumbledore kuului aikoinaan Rohkelikkoon ja toimi sen johtajana ennen rehtoriuttaan. Tuvan tunnuseläin on leijona ja sen tunnusvärit ovat punainen ja kulta. Rohkelikkojen oleskeluhuone sijaitsee Tylypahkan linnan korkeassa tornissa.
Rohkelikon tupaan kuuluu myös Ronin isoveljet, kaksoset Fred ja George, Percy, sekä pikkusisko Ginny, jolla on Harryn kanssa säpinää. Myös kaikki muut Weasleyn perheen jäsenet ovat kuuluneet Rohkelikkoon. Tupia on neljä, joista kolme muuta Rohkelikon lisäksi ovat nimeltään Luihuinen, Korpinkynsi ja Puuskupuh, joista lisää seuraavassa:
Korpinkynsi tuottaa useita älykkäitä oppilaita koulussa, ja korpinkynnet ovatkin arvostettuja. Harryn ensi-ihastus Cho Chang kuuluu Korpinkynteen, samoin Luna Lovekiva. Korpinkynnen tupajohtaja on professori Filius Lipetit, joka opettaa Tylypahkassa loitsuja. Tuvan tunnuseläin on kotka ja sen tunnusvärit ovat sininen ja pronssi. Korpinkynsien oleskeluhuone sijaitsee yhdessä Tylypahkan linnan torneista. Korpinkynnen tupakummitus on Harmaa leidi.
Puuskupuh ei saa tupana useinkaan suurta mainetta tai kunniaa. Se voittaa harvoin koulun tupa- tai huispauspokaalin : puuskupuhien ahkeruus ei näy suurissa teoissa vaan pienissä tapahtumissa. Puuskupuhien ei tarvitse todistella itselleen mitään. Kun Tylypahkassa järjestetään Harry Potterin neljäntenä kouluvuotena Kolmivelhoturnajaiset, Tylypahkan koulun edustajaksi kilpailussa valitaan kuitenkin Puuskupuhin Cedric Diggory, jota elokuvassa esitti iki-ihana Robert Pattinson.
Puuskupuhin tupajohtaja on professori Pomona Verso, joka opettaa Tylypahkassa yrttitietoa. Tuvan tunnuseläin on mäyrä ja sen tunnusvärit ovat musta ja keltainen. Puuskupuhien oleskeluhuone sijaitsee Tylypahkan kellarikerroksessa lähellä keittiöitä. Puuskupuhin tupakummitus on Lihava munkki.
Rohkelikot ja monet muutkin pitävät luihuisia epämiellyttävänä joukkona, ja kirjasarjassa luihuiset kuvataankin välillä melko mustavalkoisesti pahoiksi. Kaikki luihuiset eivät kuitenkaan ole läpeensä epämiellyttäviä, ja esimerkiksi kuudennessa kirjassa esiintyvä Horatius Kuhnusarvio on yllättävä poikkeus luihuisten joukossa. Luihuinen ja Rohkelikko kilpailevat Tylypahkassa keskenään kaikesta mahdollisesta. Harry Potterin arkkiviholliset Lordi Voldemort ja Draco Malfoy kuuluvat tai ovat kuuluneet Luihuiseen. Luihuisen tupakummitus on Verinen paroni.
Luihuisen tuvanjohtaja on professori Severus Kalkaros, joka opettaa Tylypahkassa taikajuomia ja kuudennessa kirjassa suojautumista pimeyden voimilta. Kun hän samana vuonna pakenee Tylypahkasta, hänen tilalleen valitaan Horatius Kuhnusarvio. Tuvan tunnuseläin on käärme ja sen tunnusvärit ovat vihreä ja hopea. Luihuisten oleskeluhuone sijaitsee Tylypahkan kellarityrmissä. Siellä on joka paikassa luita ja kalloja; valaistus on vihreä, koska oleskeluhuone on järven alapuolella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
