perjantai 5. marraskuuta 2010

ronfiction

Yön varjot olivat langenneet Tylypahkan ylle. Rohkelikon makuukammarissa oli hiljaista lukuunottamatta Ronin tasaista hengitystä. Harry makasi sängyssään valveilla ja katseli haikeasti kattoon. Hän huokaisi syvään ja laski silmälasinsa yöpöydällä. Yksi, kaksi, kolme, neljä... Hänellä oli neljät silmälasit, yhdet bailaamiseen, toiset taikoihin, kolmansilla hän teki ninja-juttuja ja neljännet olivat ikkunalasista tehdyt imagolasit. Silmälasejaan katsellessa Harry pohti, maalaisiko hän Ronin sängyn alapuolen. Koskaan ei voinut tietää kuka sitä katselisi. Ajatuksiinsa upputuneena Harry vaipui syvään uneen.

Seuraavana aamuna Harry heräsi iskuun vasten kasvoja. "HARRY MA TAHTO VEIVAA!" "Ron. Syö pääsi." Harry sulki silmänsä, kuuli mums-äännähdyksen ja älähdyksen, ja kun hän avasi silmänsä, Ron oli syönyt päänsä. Harry oli surullinen, mutta ymmärsi, että asioilla oli tarkoituksensa. Sitten hän maalasi Ronin ja myös Nevillen sängyn alusen ja söi paljon viidakkomuroja. Vieläkin öisin on joskus pimeää siksi koska Ronin silmät näkivät sinä aamuna, joka yötä seurasi, ainoastaan pimeääkin pimeämpää pimeää ja jos ette lähetä tätä eteenpäin 52 ihmiselle Ron syö teidän päät ja jos saatte 88 takaisin Ron syö silti teidän päät. Ja niin he kävelivät loppuelämänsä pellon ympäri

Tästä tarinasta opimme, että ystävyys on suuri lahja. Ken katajaan kapsahtaa, sillä on pyy pivossa! Huomenna päivitämme ehkä lisää, ehkä emme, se on vähän 50-50 :o) Harrymaisen vauhdikkaita matkoja unien pyörteisiin!

happy harryween! <|§:o)

Rakkaat, taijanomaiset lukijamme! Olemma velhomaisen pahoillamme sydämiinne kaivertamastamme aukosta, jonka bloggaamisen lopettaminen teille aiheutti, mutta NYT ASIA KORJAANTUU, ja ihan ilman loitsujakin :o)
Edelliskesästä tuntuu vierähtäneen pollomuhkumaisen pitkä aika, ja hurjasti on ehtinyt tapahtua! Minä, lauragoesharry, lähdin toisen asteen koulutukseen isompaan kaupunkiin ja uuteen kouluun, kuten myös piksulovesharry, joten olemme melkein kuin Harry Tylypahkaan lähtiessään! :-) Minun uusi kouluni muistuttaa ulkonäöltäänkin vähän Tylypahkaa, ja välillä koulun käytäviä pitkin kävellessäni melkein odotan Kalkaroksen kävelevän nurkan takaa musta viitta hulmuten, hih! Näin ei ole kuitenkaan (VIELÄ) käynyt!
Aamuisin linja-autolla kouluun kulkiessani kuvittelen olevani Harry junassa matkalla kouluun lukuvuoden alkaessa, ja sama jännitys saa minut valtaansa joka aamu, kun kuvittelen, että pian taas tapaan Ronin ja Hermiksen! :o) Eräänä aamuna yritin tosin juosta bussipysäkin seinää päin ihan kokeilunhalusta, enhän minä sitten lopulta minnekään salaiselle asemalle päätynyt, tuli kyllä muuten jännä olo. :-)
Minä, piksulovesharry taas olen muuttanut pois kaupungista jossa opin tuntemaan velhouden salat. Kaupungista jossa minä ja lauragoesharry iloisesti suunittelimme huispausakrobatiavideoita. Mutta oli aika siirtyä eteenpäin :o) Löysimme talon täältä pöytyäältä, noitien ja velhojen tyyssijasta! Heti kun astuin sisään uuteen kotiini, tunsin kuin Harry Potter olisi kutsunut minua.. :-O Tiesin sen olevan jokin merkki, joten talo oli ostettava heti! Muutto tänne taikakaupunkiin olikin oivallista, sillä täällä minun on ollut mukavaa ja helppoa harjoitella loitsuja ja olen kohta oikein hyvä velho. Minä ja Harry olemme olleet usein henkisesti yhteydessä, tuntuu kuin olisi nyt lähempänä idoliani.. ♥ ;o)
Nyt uuden Harry-elokuvan kolkutellessa ovelle luudanvarsillaan (!!!) blogin herättäminen henkiin oli taas ajankohtaista. Saatte nauttia kyseisestä huvista toivottavasti mahdollisimman pitkään, välillä saattaa olla hiljaisempia kausia ja välillä päivittelemme ahkerammin! Toivotamme teille posityyhtysen keveitä ja harrymaisen ihania lukuhetkiä!
P.S. Ajattelimme maustaa blogiamme hienoisilla kauhuelementeillä tuon uuden elokuvankin ollessa vähän synkkähenkisempi ja koska olemmehan kasvaneet vähän aikusimmiksi tässä hiljaiselon aikana, kuin myös te, rakkaat lukijat, olette kasvaneet kanssamme.