Edelliskesästä tuntuu vierähtäneen pollomuhkumaisen pitkä aika, ja hurjasti on ehtinyt tapahtua! Minä, lauragoesharry, lähdin toisen asteen koulutukseen isompaan kaupunkiin ja uuteen kouluun, kuten myös piksulovesharry, joten olemme melkein kuin Harry Tylypahkaan lähtiessään! :-) Minun uusi kouluni muistuttaa ulkonäöltäänkin vähän Tylypahkaa, ja välillä koulun käytäviä pitkin kävellessäni melkein odotan Kalkaroksen kävelevän nurkan takaa musta viitta hulmuten, hih! Näin ei ole kuitenkaan (VIELÄ) käynyt!
Aamuisin linja-autolla kouluun kulkiessani kuvittelen olevani Harry junassa matkalla kouluun lukuvuoden alkaessa, ja sama jännitys saa minut valtaansa joka aamu, kun kuvittelen, että pian taas tapaan Ronin ja Hermiksen! :o) Eräänä aamuna yritin tosin juosta bussipysäkin seinää päin ihan kokeilunhalusta, enhän minä sitten lopulta minnekään salaiselle asemalle päätynyt, tuli kyllä muuten jännä olo. :-)
Minä, piksulovesharry taas olen muuttanut pois kaupungista jossa opin tuntemaan velhouden salat. Kaupungista jossa minä ja lauragoesharry iloisesti suunittelimme huispausakrobatiavideoita. Mutta oli aika siirtyä eteenpäin :o) Löysimme talon täältä pöytyäältä, noitien ja velhojen tyyssijasta! Heti kun astuin sisään uuteen kotiini, tunsin kuin Harry Potter olisi kutsunut minua.. :-O Tiesin sen olevan jokin merkki, joten talo oli ostettava heti! Muutto tänne taikakaupunkiin olikin oivallista, sillä täällä minun on ollut mukavaa ja helppoa harjoitella loitsuja ja olen kohta oikein hyvä velho. Minä ja Harry olemme olleet usein henkisesti yhteydessä, tuntuu kuin olisi nyt lähempänä idoliani.. ♥ ;o)
Nyt uuden Harry-elokuvan kolkutellessa ovelle luudanvarsillaan (!!!) blogin herättäminen henkiin oli taas ajankohtaista. Saatte nauttia kyseisestä huvista toivottavasti mahdollisimman pitkään, välillä saattaa olla hiljaisempia kausia ja välillä päivittelemme ahkerammin! Toivotamme teille posityyhtysen keveitä ja harrymaisen ihania lukuhetkiä!
P.S. Ajattelimme maustaa blogiamme hienoisilla kauhuelementeillä tuon uuden elokuvankin ollessa vähän synkkähenkisempi ja koska olemmehan kasvaneet vähän aikusimmiksi tässä hiljaiselon aikana, kuin myös te, rakkaat lukijat, olette kasvaneet kanssamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti