ronfiction

Yön varjot olivat langenneet Tylypahkan ylle. Rohkelikon makuukammarissa oli hiljaista lukuunottamatta Ronin tasaista hengitystä. Harry makasi sängyssään valveilla ja katseli haikeasti kattoon. Hän huokaisi syvään ja laski silmälasinsa yöpöydällä. Yksi, kaksi, kolme, neljä... Hänellä oli neljät silmälasit, yhdet bailaamiseen, toiset taikoihin, kolmansilla hän teki ninja-juttuja ja neljännet olivat ikkunalasista tehdyt imagolasit. Silmälasejaan katsellessa Harry pohti, maalaisiko hän Ronin sängyn alapuolen. Koskaan ei voinut tietää kuka sitä katselisi. Ajatuksiinsa upputuneena Harry vaipui syvään uneen.

Seuraavana aamuna Harry heräsi iskuun vasten kasvoja. "HARRY MA TAHTO VEIVAA!" "Ron. Syö pääsi." Harry sulki silmänsä, kuuli mums-äännähdyksen ja älähdyksen, ja kun hän avasi silmänsä, Ron oli syönyt päänsä. Harry oli surullinen, mutta ymmärsi, että asioilla oli tarkoituksensa. Sitten hän maalasi Ronin ja myös Nevillen sängyn alusen ja söi paljon viidakkomuroja. Vieläkin öisin on joskus pimeää siksi koska Ronin silmät näkivät sinä aamuna, joka yötä seurasi, ainoastaan pimeääkin pimeämpää pimeää ja jos ette lähetä tätä eteenpäin 52 ihmiselle Ron syö teidän päät ja jos saatte 88 takaisin Ron syö silti teidän päät. Ja niin he kävelivät loppuelämänsä pellon ympäri

Tästä tarinasta opimme, että ystävyys on suuri lahja. Ken katajaan kapsahtaa, sillä on pyy pivossa! Huomenna päivitämme ehkä lisää, ehkä emme, se on vähän 50-50 :o) Harrymaisen vauhdikkaita matkoja unien pyörteisiin!